Hyvää uutta vuosikymmentä! Welcome to 2010!

Tapahtunut tähän mennessä: Soololevyn biisimateriaali alkaa olla valmis, levy äänitetään maaliskuun aikana ja IVK Music julkaisee sen kesällä. Biisejä voi kuulla bändiversiona ensimmäisen kerran Libertéssä 25. helmikuuta ja tämä lucagargano.com alkaa myöskin olla julkaisukunnossa.
Toistaiseksi nimetön albumi äänitetään maaliskuun aikana. Koko tulevan albumin biisit ovat kuultavissa ensimmäistä kertaa 25. helmikuuta Club Libertèssä, osoitteessa Kolmas linja 34. Bändissä soittaa rumpuja Santeri Saksala, 
bassoa Jukka Jylli ja kitaraa Toni Lunden.
Parhaillaan Luca & bändi sovittavat biisejä ja keväälle buukataan lisää keikkoja.

Levyntekoblogi osa 2

IVK-studio on varattu koko maaliskuuksi, ja aikataulu käy myös bändille. Helmikuun 24. päivä soitetaan jossain keikka, eli se on myös sovitusten deadline.

Biisejä on nyt jonkinlainen pumaska, mutta tällä hetkellä olen suhteellisen varma ainoastaan seuraavien kipaleiden osalta: Honey Bee, The Criminal, Shared Eternity, Talkin’ ’bout a Girl, Kickin’ the Can, The Only Thing ja Night of All Nights. Prague-työniminen slovari sekä vinosti groovaava A Little Late on nyt muokattavina ja eiköhän ainakin Radio Man oteta vanhoista biiseistä mukaan. Kovasti himoittaisi kokeilla bändin kanssa myös oikeasti vanhaa Spumantin Zombie-rallia. Muita uusia biisejä on eri asteilla ehkä kymmenisen kappaletta.

12 biisiä on tavoite, 11 riittää ja 13 saa olla. Näin tässä vaiheessa.

-L-

Levyntekoblogi osa 1

Suunnitelma: Levy ilmestyy huhtikuussa 2009.

Soitin Samettiklubilla kolme marraskuun aikana tehtyä biisiä. Miksaaja-Kimmo äänitti ne, ja laitoin ne salaiseen nettiosoitteeseen.

Santeri tulee rumpuihin, Jukka Jylli bassoon ja Toni Lunden kitaraan. Tarvittaessa Tuomas soittaa kiippareita ja Anna laulaa köörejä.

Mauro voisi äänittää levyn Lohjalla. IVK ehkä julkaisisi sen tai sitten ei. Selvinnee pian. Joka tapauksessa studiopäivät on varattava helmi-maaliskuulle.

Riku tekee paraikaa mun uusia nettisivujani.

Studioon tulee ainakin Ulla tsekkaamaan laulua. Pitää myös pyytää Don tsekkaamaan tekstit.

Mutta nyt mun pitää vaan viimeistellä biisejä. Jei.

Jyllin sähköposti 3.12.2009:
jees. hyvii stygei. svengaavaa kamaa. näistä on hyvä aloittaa.
jj

…vielä isäänikin paremmin!

Joku tarvitsee ajatuksen kuminauhasta. Toiselle kynttilän liekki ei saa lepattaa ja kaikki kohdistetaan otsan korkeudelle hiukan eteen. Kolmas on lumiukko ja neljäs leviää jaloista maan alle. Joskus liidetään kotkan lailla vaihtelevan maaston yli, toisinaan taas otetaan varmoja askeleita, tunnetaan lenkkipolku ulkoa.

Hengitys avaa tilan.
Tuki on.
Niska on rento.
Kaikki on rentoa.
Laulu lähtee suoraan hengityksestä.
Tila pysyy.
Ei saa tehdä korkeutta, korkeus on jo valmiina.
Imaisu.
Se soi.

Se soi se soi ses ois es soi se soiiiiiiii!!!!!!!!!!!!

Vielä kun se soisi samalla tavoin muuallakin kuin ainoastaan laulutunneilla.

One vision

Nyt on jälleen se hetki kun en jaksa revetä sataan suuntaan. Nyt on myöskin taas se hetki kun tajusin popmusiikkibisneksen vuosikierron. Mikäli haluaa kesällä keikkoja, on julkaistava levy kevällä. Se tulisi siis äänittää talven aikana.

Eikö mitä: mitä minä tässä enää tuherran.
Nuotit järjestykseen ja kitara helisemään!

Kill your darlings

Ihminen on yksinkertainen olento.

Ihmisellä on perustarpeensa ja niiden lisäksi selittämätön kaipuu jotakin muuta kohtaan. Se muu voi olla toinen paikka, toinen ihminen, parempi elämä tai mikä hyvänsä päähän iskostunut malli siitä, kuinka tulisi toimia tai olla. Se, mikä yksinkertaiselta ihmiseltä jää usein huomaamatta on, että tuon muun tulisi olla yksinkertaisuudessaan ihmisen itsensä käsitettävissä.

Luova ihminen kokee suurta tuskaa yrittäessään kerätä maailman kaaoksista palasia rakennustyöhönsä. Inspiraatio, tuo jumalainen hetki, tekee sen tiedostamatta. Mutta silloinkin täytyy ihmisen jossain vaiheessa ottaa ohjat. Inspiraatio antaa näkymättömälle hahmon, muodon, värit ja tunteen, mutta se antaa niitä yleensä liiaksikin. Kokemus osaa suitsia inspiraatiota ja yksinkertaistaa selkeän kokonaisuuden.

Miten sitten nuoret säveltäjät ja runoilijat tekevät niin hienoja töitä? Kenties heidän kokemuspiirinsä on vielä niin pieni, ettei inspiraatiolla ole ammentaa liikaa materiaalia. En halua vetää kyynisyyskorttia tähän. Varmasti nuorella taiteilijalla on avoin sydän ja vilpitön mieli, mutta olisko myös hiukan vähemmän rakennusmateriaalia? Runsaudenpula on kovasti yhteydessä writer’s blockiin – kun olisi niin paljon käytettävissä mutta siitä ei synnykään mitään.

Joillakin luomisen osa-alueilla nuoruus loistaa harvemmin: toki vaikkapa Lord Byronin nuoruusvuosien runot ovat hienoa luettavaa, mutta kuinka moni kirjailija on saanut jotakin todella merkittävää aikaiseksi alle 25-vuotiaana?

Yksinkertaista. Yksinkertaista. Karsi. Yksinkertaista.
Tämä ohje pätee elämässä muutenkin, ei vain luomistyössä.

Istun plataanipuun alla päivänkakkara suussani ja katselen mustaa pesuaineiden valkoisella tahrimaa jokea.

Etäisyys antaa asioille oikeat mittasuhteet, sanotaan. On totta että niin ajallinen kuin maantieteellinen etäisyys tekee asioista vähemmän tärkeitä. Niin aika korjaa haavat, mutta niin se myös vähentää kaiken mieluisan merkitystä. Mikä on nostalgia? Tunne katoaa välittömästi kun siihen yrittää tarttua. Mikä on valokuvan merkitys? Tai miten tärkeä on toiselle puolen maapalloa jäänyt asetelma?

Toisin sanoen mikä on “oikea mittasuhde”? Eikö se ole täysin riippuvainen omasta sijainnista suhteessa arvioitavaan kohteeseen, niin spatiaalisesti kuin temporaalisesti? Ja kun kerran olemme joka hetki ajan ja paikan vankeja, olkaamme läsnä, tässä ja nyt.

Näitä ajatellessa alkoi vuoteni 2009, pari päivää sitten.