Yhden levyn tarina 9/11, Torakka

Kevätkummun ostarin takana, kujalla josta lähti metsäpolku kotiin päin, oli joku spreijannut mustilla kirjaimilla punaiseen tiiliseinään CLASH. Neuvokkaana kahdeksanvuotiaana selvitin samaisen ostarin kirjastossa, mitä tuo mieleen syöpynyt sana merkitsi. Jokin oli törmännyt, jokin kolahti, jokin ei ehkä kuulunut joukkoon. Myöhemmin epäiltiin, että sen olivat kirjoittaneet urheilijapojat, jotka nimenomaan kuuluivat joka joukkoon – luokan ja koulun suosituimpiin ja nuorisotilan – meidän ikäisille iltapäiväkerho, ja kerran viikossa sai olla hiukan alkuillastakin – hallitseviin tyyppeihin.

Ischian saarella oli upea talo, lattiat marmoria ja ulkopinta valkoista rappausta. Pihalla kasvoi appelsiinipuita ja muuria pitkin vilisti sisiliskoja. Hallikäytävän katkaisi musta jono torakoita. Siinä oli heidän reittinsä. Aikuiset eivät pitäneet tästä ja siivosivat torakat pois. Ne eivät kuuluneet sisään. Ne olivat törmänneet väärään paikkaan.

Nykymaailma on täynnä keskustelua siitä, kuka kuuluu mihinkin joukkoon tai paikkaan, kuka on ulkopuolinen tai ei-toivottu. Ihmisistä käytetään yhteydestä riippuen sanoja, jotka riisuvat kohteiltaan kaiken ihmisarvon. Meillä on ”tunkeutujia ja ei-toivottua muuttovirtaa, soluttautujia, kiipijöitä, loisia, toisten työstä hyötyviä, varkaita…” Vaikka vaikka lopulta jokainen todennäköisesti haluaa vain keksiä reitin itselleen. Reitin onnelliseen elämään. Kenellä on oikeus onneen? Kenellä on lupa haaveilla paremmasta? Kuka saa toteuttaa itseään?

Torakka on levyn ainoa kappale, joka tulee selvästi pop-kontekstin ulkopuolelta. Se on siis muukalainen myös tällä levyllä. Torakka on sävelletty kitaralla Samettiklubia varten ja esitetty pari kertaa livenä, mutta siitä ei tarkoituksella ole ollut minkäänlaista demotaltiointia. Lopullinen tuotanto on tehty metodilla, jota kutsun nimellä ”instant-biisi”. Instant-biisin konsepti muotoutuu vähitellen, ja näillä näkymin Koskelaisen tulevat julkaisut tulevat käyttämään tätä metodia. Katsotaan mitä tulee.

Biisin loppuu itselleni tärkeään soundilliseen viittaukseen, johon myös palannen myöhemmin. Erityiskiitos Ville Liukkoselle, jolla oli miksausvaiheessa hyviä ideoita tähänkin biisiin.