Yhden levyn tarina 3/11, Superlauantai

ENSIMMÄINEN KOHTAUS

Paikka: On the Rocks
Aika: kesä 2014

-Tehdään radiomainos. Kerrotaan siinä, että uusi Super Saturday -klubi pidetään On the Rocksissa lauantaisin. Laitetaan siihen joku hyvä tanssittava rokkibiisi.
-Mikä sellainen voisi olla?
-Jaa enpä tiedäkään. Mikä kuvaisi menoa parhaiten?

Seuraavana päivänä

-En keksinyt sopivaa tanssittavaa rokkibiisiä, joten otin kitaran käteen ja tein tällaisen. Siinä on diskomainen rumpukomppi ja AC/DC-henkinen kolmen soinnun riffi. Se kuvaa hyvin sitä mitä klubi voisi olla. Teksti on siansaksaenglantia, mikä ei haittaa kun siihen kuitenkin spiikataan päälle.

Biisin riffi ja A-osa on siis tehty radiomainokseen, jossa se pyörikin Radio Helsingissä syksyllä 2014. Seuraavana talvena Super Saturday -klubi vaihtui Rockdiscoon ja mainos lakkasi pyörimästä.

PALJON MYÖHEMMIN

Sen verran monta kertaa itse kuulin mainoksen, että huomasin hyräileväni sen melodiaa ja välillä soittelin pääriffiä ilmakitaralla. Lopulta päätin, että biisi on saatettava valmiiksi. Kuka on se oikea. Kuppi teetä ja sympatiaa.

Koska A- ja B-osien välillä kului kuitenkin toista vuotta, oli koko kuvioon tullut ihan uudenlainen perspektiivi sekä ajatus minäkertojan ulkoisesta ja sisäisestä puheesta.

Aloin kirjoittaa rehvakkaasta maaseudun pojasta, joka polkee ruosteisella fillarillaan (Helkaman Hopeasauma tai Lentävä hevonen) pellonlaitaa ja huikkaa ihastukselleen, että lähdetäänpä lauantaina joraamaan. 70-luvulla. Tai voisiko se sittenkin olla 90-luvulla?

Yksittäisiä välähdyksiä on puettava kerrottavaan muotoon sanojen, sävelen ja tulkinnan symbioosilla. Maaseudun hiekkatie nimismiehenkiharoineen (Pölösen linssin läpi katsottuna), tango ja Badding, aitassa vanhat Aku Ankat ja Apu-lehdet, hyttyset ja saunaolut. Työt on tehty, pyyhitään öljyt käsistä ja laitetaan Brylcreemiä tukkaan.

Ja sitten ne karvanopat. Jytämusa vaihtui toisenlaiseen jumputukseen. 70- ja 90-lukujen maaginen yhteys. Muutettiin Stadiin ja palattiin takaisin. Tai ainakin käymään.

Meikäläistä ei sido asuinpaikat eikä duunipaikat, nyt on superlauantai ja nyt kuule mennään vailla huolta huomisesta! Oikeasti tietty toivoisin, että voitaisiin olla ihan vaan kahdestaan. Ei ole pakko edes tanssia. Jos vaikka ajellaan johonkin? Nää karvanopat on muuten 70-luvulta.

VIITTAUKSET

Melukylän sisko on tietysti Anna Sahlin, tunnetaan myös taiteilijanimellä Sahlene.

Poppaa pakaraa – Twerk SM -tiedote, Juha Ruuska

Kuka on se oikea – Ressu Redfordin soolouran aloittanut laulu Fazerin mainoksessa vuonna 1990, jossa ”Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria”.

Mainoksen tekijä ja myös laulun säveltäjä sekä sanoittaja on edesmennyt Juha Tapaninen. Alunperin hän teki vain tämän mainoksessa kuultavan 15 sekunnin pätkän. ”Jo studiolla mainoslaulua äänittäessämme ajattelimme, että tästä on pakko tehdä kokonainen biisi”, Ressu muistelee.

Lipton – Teetä ja sympatiaa – Pepe & Paradisen vuoden 1971 Lipton-mainoslaulua ei koskaan tehty kokonaiseksi biisiksi.

Markku Johansson & Pepe Willbergin sävellys ja Vexi Salmen sanoitus on yhä monelle tuttu:”Niin valoisaksi päivän saa kuppi teetä ja sympatiaa. Kun kosketuksen lämpöisen tunnet virkistyen oot onnellinen.” Tekisiköhän Pepe sen nyt valmiiksi, jos kauniisti pyydettäisiin?