Ei kerrota kaikkea kellekään

Yleisö näkee ja kuulee vain lopputuloksen.

Yleisö ei tiedä mitä kulisseissa tapahtui.

Kuuluuko yleisön tietää, jos kolmen minuutin tekemiseen kului 25 vuotta? Syventääkö se kokemusta?

Entä jos joku biisi on sävelletty samana aamuna, kun se äänitettiin ja miksattiin? Jos jokin on kypsynyt pitkään alitajunnassa, mutta tulostuu ulos vasta viime sekunnilla? Mitä se kenellekään kuuluu?

Takahuone, “kurkista kulisseihein”, demystifikaatio, “näin se tehtiin” ja taiteilijan omat niksit. Niitä minä tänään pohdin.

Sovitaanko, että kerrotaan vain se, mikä on tarinan kannalta hyödyllistä?